Pieni säästö, suuri vahinko.
Juuri niin voi kiteyttää 
mielipiteeni päätöksestä ollalähettämättä vaaleista ja
äänioikeudesta kertovaa
kirjettä seurakuntalaisille.
Seurakuntavaaleista ja äänioikeudesta kertovan ilmoituskirjeen lähettäminen oli tehty helpoksi: postitusta varten oli valmiit mallit ja järjestelmä. Kirjetekstin sisältö olisi osin voitu muokata seurakunnan tarpeiden mukaisesti. Postituksen olisi hoitanut erillinen palveluyritys. "Iso kirkko" suositteli kirjeen postitusta (lisää asiasta).
"Mutta kun se maksaa." – Toki maksaa, enkä tarkkaan edes tiedä, paljonko kustannus olisi ollut omalle Rantakylän seurakunnallemme.
Arvioin hinnaksi päässälaskun kannalta helpon summan, 15 000 euroa. Nykyisellä kirkollisveroprosentillamme (1,45) tuo 15 000 vastaa pyörein luvuin miljoonan euron verotettavaa tuloa.
***
En jatka esimerkkiä tämän pidemmälle, sillä jokainen ala-asteen matematiikan omaksunut osaa laskea, kuinka monen kirkosta 25-vuotiaana eronneen verotettavien tulojen menetys vastaa tuota viittätoistatuhatta euroa.
Arvioitavaksi sitten jää, kuinka monta seurakuntalaista sitoutettaisiin pelkästään vaalien päätöksentekomahdollisuudesta tiedottamalla pysyvämmin seurakuntaan. Muista hyödyistä arvailun sivuutan tässä sen enemmittä.
Minun arvioni koko asiasta on sellainen, etten tähän viitsi kirjoittaa, mitä hommassa säästettiin. Ehkä jotakin sellaista, joka ei käytöstä kulu tai vähene.
(Äänioikeusilmoituksen lähettäminen on pakollista vain niille harvoille seurakunnille, jotka on jaettu äänestysalueisiin. Käytännön vaalityö osoittaa, että muiden vaalien ilmoituskäytäntöön tottuneet ihmiset odottavat erillistä kirjettä. Moni ääni jää nytkin antamatta. Riviseurakuntalaisen yhteys kirkkoon heikkenee entisestään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti