Seurakunta yläkoulua ryhmäyttämässä

Poikani aloitti yläkoulun naapuriseurakunnan alueella Pielisjoen koulussa. Tuoreet seitsemäsluokkalaiset olivat yhden koulupäivän verran rakentamassa yhteishenkeä seurakuntien Vaivion kurssikeskuksessa. Mukana oli koulun henkilökuntaa, yhdeksäsluokkalaisia kummioppilaita sekä Pielisensuun seurakunnan nuorisopappi Sami Hinkkanen ja nuorisotyönohjaaja Tiina Sutinen. Pohjois-Karjalan Liikunta ry oli kertomassa riittävän ja monipuolisen liikunnan merkityksestä.

Myös meidät koululaisten vanhemmat oli kutsuttu osallistumaan päivän loppuohjelmaan.

Seurakunnan työntekijöiden vetämä yhteinen tutustuttamistunti oli hauska ja hyödyllinen. Arvelen, että myös kodin ja yläkoulun yhteistoiminta sai siitä hyvän lähdön.

Liikunnan merkitys tuotiin esiin paitsi koulutuksella sisätiloissa myös ulkokentällä pidetyssä lipunryöstöleikissä. Oppilaiden ja vanhempien välisen joukkuekisan voittivat nuoret. Vanhemmat taktikoivat paremmin, mutta seiskaluokkalaiset olivat käänteissään ripeämpiä.

Päätteeksi oli nuorisopapin vuoro puhua ja pitää loppuhartaus.

Päivä oli hieno koulun, seurakunnan ja liikuntajärjestön yhteistyöllä tehty kokonaisuus, joka rakensi luokkahenkeä, sitoutti vanhempia toisiinsa ja kouluyhteisöön, tutustutti Vaivioon, kohensi seurakuntayhteyttä ja antoi osallistujille Valoa alkavaan syksyyn.

Parisuhdeneuvontaan etupainoa

Kuva Väestöliiton verkkosivuilta, napsauta isommaksi.

Maan tapa on aloittaa parisuhdeneuvonta sitten, kun ongelmat ovat jo alkaneet, ehkä jo aikaa jatkuneetkin. Tämän sinällään tarpeellisen korjaavan työn ohella tarvitaan lisää ehkäiseviä toimia.

Avioeroja syntyy jokseenkin puolet solmittujen avioliittojen määrästä. Avoerojen määrästä ei tietääkseni ole yhtä tarkkoja tilastoja, mutta purkautuvien avoliittojen osuus lienee sama tai suurempi.

Yleinen elämänkokemus ja tutkimustieto ovat yhtä mieltä siitä, että suuri osa erojen syistä on luvalla sanottuna melko mitättömiä, eivätkä mahdu klassiseen 3V-kuvioon (viina, väkivalta, vieraat suhteet). Pienistä asioista tulee isoja, sitten erotaan, kun ei muutakaan ratkaisukeinoa keksitä.

Arkijärki ja -psykologia vihjaavat, että liiton alkuvaiheen parisuhdeneuvonta voisi estää melkoisen eromäärän ja lisäisi myös kestävien liittojen onnea. Asia lienee niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin intressissä, seurakunnatkin kuulunevat samaan joukkoon.

Suhteen alkuvaiheen "avioliittokoulun" ei tarvitse – eikä pidäkään – olla kovin laaja tai "akateeminen". Riittänee, kun osallistujille syntyy taito tunnistaa varsinaisia ongelmia edeltävät varoitusmerkit ja kyky hakea ulkopuolista apua tai lisätietoa varhain. Osa varoitusmerkeistä voitaneen ottaa konkreettisesti esiin jo kurssilla selvittämällä avioon aikovien toiveet ja ajatukset lapsista, lomista, omasta ajasta ja ystävistä, appivanhemmista, raha-asioista, kotitöistä ja ex-puolisoista. Rakastumisen alkuhuuman väistämätön loppuminenkin saattaa olla monelle yllätys.

Normaaliin elämään kuuluvat pettymykset ja mielenterveyden hankaluudet saattaisivat myös kuulua kurssiohjelmaan tai hieman myöhemmin käsiteltäviin aiheisiin.

Tähänkin asiaan taitaa päteä vanha oppi siitä, että jokin kuitenkin klikkaa ja siltä varalta on toimintamalli oltava valmiina.

***

Luettavaa asiasta:

Väestöntutkimuslaitoksen perhebarometri 2013 (tietoja mm. erojen syistä)
Väestöntutkimuslaitoksen perhetilastoja

Kirkko ja yhteiskunta – keskustelua konfirmoidun kanssa

Sovimme tyttäreni kanssa hänen rippijuhlassaan, että keskustelisimme myöhemmin kirkosta, seurakunnista ja yhteiskunnasta. Keskustelua on nyttemmin käyty, huomasimme asian niin laajaksi, että juttua riittänee myöhemminkin.

Taka-ajatuksenani oli myös kuulostella, kuinka hyvin rippikoulunsa vast'ikään päättänyt nuori on selvillä esimerkiksi seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöstä, diakoniatyön periaatteista ja käytännön toteutuksesta, päihdetyöstä, perheiden tukemisesta ja monesta muusta toimesta kentällä ihmisten parissa.

Olin ennakkoon aika vakuuttunut siitä, että rippikoulu ei voi sisällyttää kahdeksankymmenen tunnin kestoonsa paljonkaan näistä asioista, vaikka rippikoulusuunnitelmaan kuuluukin 8...16 tunnin mittainen seurakuntayhteysosio. Siksi olin hieman valmistautunut kertaamalla asioita ja painamalla muutamia numerotietojakin muistiini.

Yllätyin myönteisesti. Rippikoululeirin ohjelmaan kuulunut seurakunnan diakoniatyöntekijän esitys oli antanut pääpiirteisen selvyyden ainakin yksittäisen seurakunnan toiminnasta.

Keskustelumme siirtyikin nopeasti kristinuskon, läntisen kirkon ja uskonpuhdistuksen vaikutuksiin yhteiskuntaamme. Taas sai yllättyä; ilmeisesti kouluopetus on omien kouluaikojeni jälkeen kehittynyt ja pystyy nykyisin luomaan paremmin yhteyksiä historian eri tapahtumien välille.

Ainakin minulle jäivät aikanaan kovin epäselviksi vaikkapa kristinuskon Suomeen tulon ja keskieurooppalaiseen sivistykseen kytkeytymisen yhteys tai kirjoitetun suomen syntyminen ja lukutaidon leviäminen uskonpuhdistuksen seurauksena, kun pyrittiin kansankieliseen hengelliseen elämään. En osannut aavistaakaan, kuinka suuri merkitys pelkästään näillä muutamalla, ajallisesti kaukaisella asialla on ollut Suomen myöhemmälle kehittymiselle, mukaan lukien itsenäistymisen mahdollisuuksien  rakentaminen autonomian aikana 1800-luvulla. Martti Luther ja hänen oppilaansa Mikael Agricola olivat, varmasti tietämättään, Suomen itsenäisyysmiehiä!

Isompi kuva napsauttamalla

***

Pidän tärkeänä, että kirkko tuo jatkuvasti esille yhteyden muuhun yhteiskuntaan. Rippikoulu- ja isoskoulutus ovat tärkeitä. Kuten oheisesta kirkkohallituksen tilastokuvasta voi päätellä, eroavat nuoret aikuiset melkoisesti kirkon jäsenyydestä. Oikea tieto kirkon ja seurakuntien työstä ei ainakaan huononna tilannetta.

***

Tässä vielä esimerkki seurakuntamme lapsi- ja nuorisotyöstä:

Rantakylän seurakunnan kerhot, leirit ja tapahtumat tytöille, pojille ja perheille syksyllä 2014