 |
| Kuva Väestöliiton verkkosivuilta, napsauta isommaksi. |
Avioeroja syntyy jokseenkin puolet solmittujen avioliittojen määrästä. Avoerojen määrästä ei tietääkseni ole yhtä tarkkoja tilastoja, mutta purkautuvien avoliittojen osuus lienee sama tai suurempi.
Yleinen elämänkokemus ja tutkimustieto ovat yhtä mieltä siitä, että suuri osa erojen syistä on luvalla sanottuna melko mitättömiä, eivätkä mahdu klassiseen 3V-kuvioon (viina, väkivalta, vieraat suhteet). Pienistä asioista tulee isoja, sitten erotaan, kun ei muutakaan ratkaisukeinoa keksitä.
Arkijärki ja -psykologia vihjaavat, että liiton alkuvaiheen parisuhdeneuvonta voisi estää melkoisen eromäärän ja lisäisi myös kestävien liittojen onnea. Asia lienee niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin intressissä, seurakunnatkin kuulunevat samaan joukkoon.
Suhteen alkuvaiheen "avioliittokoulun" ei tarvitse – eikä pidäkään – olla kovin laaja tai "akateeminen". Riittänee, kun osallistujille syntyy taito tunnistaa varsinaisia ongelmia edeltävät varoitusmerkit ja kyky hakea ulkopuolista apua tai lisätietoa varhain. Osa varoitusmerkeistä voitaneen ottaa konkreettisesti esiin jo kurssilla selvittämällä avioon aikovien toiveet ja ajatukset lapsista, lomista, omasta ajasta ja ystävistä, appivanhemmista, raha-asioista, kotitöistä ja ex-puolisoista. Rakastumisen alkuhuuman väistämätön loppuminenkin saattaa olla monelle yllätys.
Normaaliin elämään kuuluvat pettymykset ja mielenterveyden hankaluudet saattaisivat myös kuulua kurssiohjelmaan tai hieman myöhemmin käsiteltäviin aiheisiin.
Tähänkin asiaan taitaa päteä vanha oppi siitä, että jokin kuitenkin klikkaa ja siltä varalta on toimintamalli oltava valmiina.
***
Luettavaa asiasta:
Väestöntutkimuslaitoksen perhebarometri 2013 (tietoja mm. erojen syistä)
Väestöntutkimuslaitoksen perhetilastoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti