Kirkko ja yhteiskunta – keskustelua konfirmoidun kanssa

Sovimme tyttäreni kanssa hänen rippijuhlassaan, että keskustelisimme myöhemmin kirkosta, seurakunnista ja yhteiskunnasta. Keskustelua on nyttemmin käyty, huomasimme asian niin laajaksi, että juttua riittänee myöhemminkin.

Taka-ajatuksenani oli myös kuulostella, kuinka hyvin rippikoulunsa vast'ikään päättänyt nuori on selvillä esimerkiksi seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöstä, diakoniatyön periaatteista ja käytännön toteutuksesta, päihdetyöstä, perheiden tukemisesta ja monesta muusta toimesta kentällä ihmisten parissa.

Olin ennakkoon aika vakuuttunut siitä, että rippikoulu ei voi sisällyttää kahdeksankymmenen tunnin kestoonsa paljonkaan näistä asioista, vaikka rippikoulusuunnitelmaan kuuluukin 8...16 tunnin mittainen seurakuntayhteysosio. Siksi olin hieman valmistautunut kertaamalla asioita ja painamalla muutamia numerotietojakin muistiini.

Yllätyin myönteisesti. Rippikoululeirin ohjelmaan kuulunut seurakunnan diakoniatyöntekijän esitys oli antanut pääpiirteisen selvyyden ainakin yksittäisen seurakunnan toiminnasta.

Keskustelumme siirtyikin nopeasti kristinuskon, läntisen kirkon ja uskonpuhdistuksen vaikutuksiin yhteiskuntaamme. Taas sai yllättyä; ilmeisesti kouluopetus on omien kouluaikojeni jälkeen kehittynyt ja pystyy nykyisin luomaan paremmin yhteyksiä historian eri tapahtumien välille.

Ainakin minulle jäivät aikanaan kovin epäselviksi vaikkapa kristinuskon Suomeen tulon ja keskieurooppalaiseen sivistykseen kytkeytymisen yhteys tai kirjoitetun suomen syntyminen ja lukutaidon leviäminen uskonpuhdistuksen seurauksena, kun pyrittiin kansankieliseen hengelliseen elämään. En osannut aavistaakaan, kuinka suuri merkitys pelkästään näillä muutamalla, ajallisesti kaukaisella asialla on ollut Suomen myöhemmälle kehittymiselle, mukaan lukien itsenäistymisen mahdollisuuksien  rakentaminen autonomian aikana 1800-luvulla. Martti Luther ja hänen oppilaansa Mikael Agricola olivat, varmasti tietämättään, Suomen itsenäisyysmiehiä!

Isompi kuva napsauttamalla

***

Pidän tärkeänä, että kirkko tuo jatkuvasti esille yhteyden muuhun yhteiskuntaan. Rippikoulu- ja isoskoulutus ovat tärkeitä. Kuten oheisesta kirkkohallituksen tilastokuvasta voi päätellä, eroavat nuoret aikuiset melkoisesti kirkon jäsenyydestä. Oikea tieto kirkon ja seurakuntien työstä ei ainakaan huononna tilannetta.

***

Tässä vielä esimerkki seurakuntamme lapsi- ja nuorisotyöstä:

Rantakylän seurakunnan kerhot, leirit ja tapahtumat tytöille, pojille ja perheille syksyllä 2014